Thaimaassa hinnat ilmoitetaan usein kahden plussan kanssa. Esimerkiksi sunnuntaibrunssi saattaa olla hinnaltaan 1499++ bahtia. Vaan mitä nämä plussat tarkoittavat? Lisää rahanmenoapa tietysti!

Plusmerkkien voisi äkkiseltään arvella viittaavan vaikkapa alkaen-hintoihin, mutta näin ei ole Aasian laita. ”Plussapisteet” ovat hinnan päälle lykättäviä, todelliseen loppusummaan sisällytettäviä pakollisia lisämaksuja. Toinen niistä on palvelumaksu ja toinen arvonlisävero.

tip.jpgPlus-merkkejä käytetään yleensä mainoksissa. Ravintolan hinnastoissa niitä ei näy, mutta ruokalistan alalaitaan on saatettu kirjoittaa, että hinnat eivät sisällä palvelumaksua ja arvonlisäveroa (”prices do not include service charge and VAT”). Loppulaskussa nämä sitten lisätään hintoihin.

Omistaja vohkii palvelumaksun

Palvelumaksu (service charge) on yleensä 10 prosenttia. Sitä käytetään etenkin paremmissa paikoissa, ja jos sellainen laskusta löytyy, se on melko lailla pakollinen kuluerä, vaikka palvelu olisi ollut huonompaakin.

Parhaissa hotelleissa palvelumaksun nimellä kulkevat kymmenykset todella ohjataan henkilökunnalle, mutta monissa paikoissa omistaja kahmii ne itselleen. Tapa on sinänsä ikävä, että jos laskusta löytyy jo palvelumaksu, useimmat asiakkaat eivät jätä enää ylimääräistä tippiä, joten henkilökunta jää puille paljaille.

Arvonlisävero on Thaimaassa tällä hetkellä seitsemän prosenttia. Tämä alennettu verokanta on ainakin aluksi ollut ”väliaikainen”, mutta ollut silti voimassa jo useita vuosia. (Ostoksista voi hakea arvonlisäveron palautusta lentokentällä, jossa voi tehdä myös tax free -ostoksia.)

Lisämaksujen jälkeen esimerkiksi ”THB 1499++” brunssin todelliseksi hinnaksi tulee siis 1764 bahtia. Asiakkaan maksettavaksi tulevan hinnan ilmoittamisen rehellisesti suoraan mainoksissa ja ruokalistoissa ei luulisi olevan kovin vaikeaa, mutta palvelumaksun ja veron piilottelu on vakiintunut tavaksi, jolla saadaan hinnat näyttämään todellista edullisemmilta.